Viherjuoksiainen

Viherjuoksiainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Tuhatjalkaiset Myriapoda
Luokka: Juoksujalkaiset Chilopoda
Lahko: Siimajuoksiaiset Geophilomorpha
Heimo: Geophilidae
Suku: Geophilus
Laji: carpophagus
Kaksiosainen nimi

Geophilus carpophagus
Leach, 1815

Infobox OKNimi-testi OK

Viherjuoksiainen (Geophilus carpophagus) on juoksujalkaisiin kuuluva eläinlaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu hävinneeksi (RE).[1]

Koko ja ulkonäkö

Melko kookas juoksujalkainen. Ruumis on tasaisen kellanruskea, usein harmaansävyinen, noin 30 kertaa leveyttään pitempi ja eläin voi kasvaa 60 mm:n pituiseksi. Raajapareja on koiraalla 51–55 ja naaraalla 53–59. Silmät puuttuvat ja 14-jaokkeisten tuntosarvien jaokkeet ovat leveyttään pitempiä. Leukaraajojen tyvilevy kapenee hieman kärkeä kohti ja on tyvestään hivenen päätä leveämpi. Myrkkykynsien tyvellä on pienet kyhmyt. Takimmaisen raajaparin kärjissä on selvät kynnet ja lonkissa on vatsapuolella 4–8 huokosta, jotka ovat asettuneet kahteen epäsäännölliseen riviin.[2]

Levinneisyys

Lajin levinneisyysaluetta ei tunneta kovin hyvin. Se ulottunee Pohjois-Afrikasta ja Välimeren alueelta Euroopan poikki Skandinavian eteläosiin, mutta osassa aluetta havainnot saattavat olla lajista Geophilus easoni, joka erotettiin omaksi lajikseen vuonna 2001 ja muodostaa viherjuoksiaisen kanssa kryptisen lajikompleksin.[2][3] Pohjoismaissa sitä tavataan paikoitellen Tanskassa sekä eteläisessä Norjassa ja Ruotsissa.[2] Suomessa lajilla on ollut yksi esiintymispaikka Varsinais-Suomen alueella, mutta paikka on sittemmin tuhoutunut eikä lajista ole tehty havaintoja mistään muualtakaan. Tämän vuoksi sen katsotaan hävinneen Suomen eläinlajistosta.[1]

Elinympäristö ja elintavat

Laji viihtyy kivikkoisessa maastossa ja jyrkillä rinteillä, mutta sitä tavataan myös rannoilla ja joskus jopa puiden kaarnan alta. Muista luonnossa esiintyvistä juoksujalkaisista poiketen viherjuoksiaista tavataan myös yleisesti sisätiloista.[2]

Lähteet

  1. a b Ilpo Mannerkoski, Juhani Terhivuo & Pekka T. Lehtinen 2010. Tuhatjalkaiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 372–375
  2. a b c d Nationalnyckeln till Sveriges Flora och Fauna. Mångfotingar – Myriapoda ISBN 978-91-88506-53-5 s. 147, 157
  3. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0024406601906017
Taksonitunnisteet
  • Wikidata: Q6508312
  • BioLib: 89923
  • CoL: 3FQZY
  • EPPO: GEOPCA
  • EUNIS: 202112
  • Fauna Europaea: 375079
  • Fauna Europaea (new): 37895391-0189-44e3-8f95-dd6e75fd21b7
  • GBIF: 2233622
  • iNaturalist: 496758
  • IRMNG: 11788941
  • ITIS: 1092233
  • NBN: NBNSYS0000011408
  • NCBI: 173285
  • Observation.org: 28947
  • Open Tree of Life: 878623
  • Plazi: 390AD56B-D4F3-8B6A-24A4-352D427FD8F7
  • WoRMS: 394703
  • Laji.fi: MX.4987035