Tomas Gustafson
Tomas Gustafson (s. 28. joulukuuta 1959 Katrineholmissa, Ruotsissa) on ruotsalainen pikaluistelija.
Gustafsonin uran parhaat vuodet ajoittuivat 1980-luvulle, jolloin hän oli maailman kärkikastia. Urallaan Gustafson voitti kaksi nuorten maailmanmestaruutta, neljä olympiamitalia (kolme kultaa) ja neljä mitalia EM-kisoista (kultaa vuosina 1982 ja 1988) sekä yleisluistelun MM-hopeaa.
Lake Placidin olympialaisissa 1980 Gustafson sijoittui 1 500 metrillä seitsemänneksi.[1] Sarajevon olympialaisissa 1984 hän voitti 5 000 metrillä kultaa 0,02 sekunnin erolla Neuvostoliiton Igor Malkoviin ja saavutti 10 000 metrillä hopeaa hävittyään Malkoville 0,05 sekuntia.[2] Calgaryn olympialaisissa 1988 Gustafson voitti kultaa 5 000 metrillä 0,35 sekunnin erolla alankomaalaiseen Leo Visseriin ja 10 000 metrillä maailmanennätysajalla 13.48,20 ja lähes kahdeksan sekunnin erolla Itävallan Michael Hadschieffiin.[3]
Uransa jälkeen hän toiminut Ruotsin olympiakomitean varapuheenjohtajana.
Lähteet
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 640. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
- ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 473. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 481. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Miesten 5 000 metrin pikaluistelun olympiavoittajat
| 1924: Clas Thunberg | 1928: Ivar Ballangrud | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Reidar Liaklev | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Boris Šilkov | 1960: Viktor Kositškin | 1964: Knut Johannesen | 1968: Fred Anton Maier | 1972: Ard Schenk | 1976: Sten Stensen | 1980: Eric Heiden | 1984: Tomas Gustafson | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Geir Karlstad | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage | 2006: Chad Hedrick | 2010: Sven Kramer | 2014: Sven Kramer | 2018: Sven Kramer | 2022: Nils van der Poel |
Miesten 10 000 metrin pikaluistelun olympiavoittajat
| 1924: Julius Skutnabb | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Åke Seyffarth | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Sigge Ericsson | 1960: Knut Johannesen | 1964: Jonny Nilsson | 1968: Johnny Höglin | 1972: Ard Schenk | 1976: Piet Kleine | 1980: Eric Heiden | 1984: Igor Malkov | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Bart Veldkamp | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage | 2006: Bob de Jong | 2010: Lee Seung-hoon | 2014: Jorrit Bergsma | 2018: Ted-Jan Bloemen | 2022: Nils van der Poel |
