Seth Rollins

Seth Rollins
Seth Rollins vuonna 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt	28. toukokuuta 1986 (ikä 37) [1] Davenport, Iowa [2]
Kansalaisuus	Yhdysvallat [2]
Showpainija
Kehänimet	Seth Rollins [1] Tyler Black [1] Gixx [1]
Aktiivisena	2005-
Pituus	185 cm [2]
Paino	98 kg [2]
Kouluttajat	Danny Daniels [1]
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Colby Lopez (s. 28. toukokuuta 1986 Iowa, USA) ^[1] on yhdysvaltalainen showpainija. Lopez työskentelee WWE-showpainiorganisaatiossa nimellä Seth "Freakin" Rollins. Hän on Raw-brändin alaisuudessa.

Uran alku

Lopez aloitteli painiuraa vuonna 2005 painimellä Gixx, mutta vaihtoi nimensä Tyler Blackiksi liittyessään Independent Wrestling Association Mid-South {IWA) organisaatioon.^[1] Suurempaa näkyvyyttä Lopez sai, kun vuonna 2007 liittyi Ring of Honor-organsaatioon.^[3] hän voitti kahdesti ROH World Tag Team Championship mestaruuden yhdessä Jimmy Jacobsin kanssa. Vuonna 2010 hän myös saavutti ROH World Championship mestaruuden voittamalla Austin Ariesin.^[3][4] Tyler Black hävisi mestaruuden 210 päivän jälkeen Roderick Strongille ennen siirtymistään World Wrestling Entertainmentin riveihin.^[5]

World Wrestling Entertainment/WWE

Vuonna 2010 Lopez allekirjoitti sopimuksen WWE:n kanssa ja liittyi Florida Championship Wrestling (FCW) brändiin ja samallavaihtoi nykyisen painijanimensä Seth Rollinsiksi.^[6] FCW:ssä Rollins saavutti FCW Florida Tag Team Championship joukkuemestaruuden yhdessä Richie Steamboatin kanssa vuonna 2011 sekä seuraavana vuonna voitti Leo Krugerilta FCW Florida Heavyweight Champion-mestaruuden. 2012 FCW uusiutui ja vaihtoi nimekseen NXT. Seth Rollins oli ensimmäinen NXT Title - mestaruuden hallussa pitäjä ja hallitsi mestaruutta 133 päivää.^[1]

Marraskuussa 2012 Rollins teki debyyttinsä WWE:n pääohjelmissa yhdessä Dean Ambrosen ja Roman Reignsin kanssa muodostaen The Shield-ryhmän.^[7] Alussa The Shield oli hyvinkin voitokas ja Rollins onnistui saamaa haltuunsa WWE Tag Team Championship-joukkuemestaruuden yhdessä Reignsin kanssa "Team Hell No"-joukkueelta. The Shield hävsi mestaruuden 148 päivän jälkeen Cody Rhodesille ja Goldustille. Rollins kääntyi The Shieldiä vastaan kesäkuussa 2014 hyökkäämällä muita jäseniä vastaan ja tämän jälkeen hän aloitti soolouransa kohti isompia mestaruuksia.^[1]

Rollins pääsi osallistumaan vuoden 2014 Money in The Bank-tapahtumassa järjetettyyn tikapuu-otteluun, jonka hän myös voitti. ^[8] Rollins onnistui rahastamaan salkun vuoden 2015 Wrestlemania 31 kesken Brock Lesnarin ja Roman Reignsin mestaruusottelun ja tuli näin ensimmäistä kertaa WWE World Heavyweight Championship-mestari. Elokuussa 2015 hän onnistui voittamaan myös John Cenalta WWE United States Champion-mestaruuden, mutta hävisi mestaruuden takaisin John Cenalla kuukautta myöhemmin. Rollins piti raskaansarjan mestaruutta hallussaan 221 päivää, kunnes joutui luopumaan siitä loukkaantumisen vuoksi. ^[9] Rollins pääsi palaamaan takaisin kehään vuoden 2016 Extreme Rules-tapahtumassa, hyökkäämällä Roman Reignsiä vastaan. tämän jälkeen heille järjestettiin mestaruusottelu Money in the Bank-tapahtumassa, jossa hän onnistui voittamaan toista kertaa WWE World Heavyweight Championship-mestaruus. Rollins ei ehtinyt nauttia mestaruudestaan pitkään, sillä Dean Ambrose rahasti samassa tapahtumassa voittamansa Money in the Bank-sopimuksensa ja voitti Rollinsin.^[10]

Vuoden 2018 aikana Rollins voitti kahdesti itselleen WWE Intercontinental Championship mestaruuden.^[1] Ensimmäisen kerran Wrestelemania 34:ssa Rollins voitti kolmiottelussa hallitsevan mestarin The Mizin sekä Finn Bálorin, mutta hävisi pari kuukautta myöhemmin Dolph Zigglerille mestaruuden. Saman vuoden elokuussa Rollins päihitti Zigglerin ja sai Intercontinental Championship-mestaruuden haltuunsa uudestaan. Samaan aikaan Rollins sai haltuunsa WWE Tag Team Championship joukkuemestaruuden yhdessä Dean Ambrosen kanssa toista kertaa, mutta heti voiton jälkeen Ambrose hyökkäsi Rollinsia vastaan.^[11] Ambrose päätti Rollinsin Intercontinental Championship-kauden joulukuussa järjestetyssä TLC-tapahtumassa.^[1]

Rollins osallistui tammikuussa 2019 järjestettyyn Royal Rumbleen, jonka myös hän voitti ensimmäistä kertaa. Hän sai mahdollisuuden haastaa WWE-mestarin Wrestlemania 35:ssa ja hän valitsi vastustajakseen WWE Universal Championship-mestarin Brock Lesnarin. Wrestlemaniassa Rollins voitti Lesnarin ja hänestä tuli ensimmäistä kertaa Universal Championship mestari.^[12] Heinäkuussa järjestetyssä Extreme Rules-tapahtumassa Rollins voitti oman pääottelunsa, mutta ottelun jälkeen Brock Lesnar rahasti Money in the Bank-sopimuksensa ja päihitti Rollinsin mestaruusottelussa.^[13] Rollins onnistui myös uusimaan Universal Championship-mestaruutensa uudestaan SummerSlam-tapahtumassa voittamalla Lesnarin. 80 päivää myöhemmin Rollins hävisi mestaruuden "The Fiend" Bray Wyattille Crown Jewel-tapahtumassa.^[1]

Universal Championship-mestaruuden jälkeen, Rollins on osallistunut moneen pääotteluun, niin mestaruuruuksista kuin muissakin otteluissa. Lokakuussa 2022 Raw-ohjelmassa Rollins onnistui voittamaan toistamiseen WWE United States Championship-mestaruuden Bobby Lashleyltä, jonka oli ensin murjonut paluun tehnyt Brock Lesnar.^[14]

Filmografia

Mestaruudet ja saavutukset

• All American Wrestling
  • AAW Heavyweight Championship (2 kertaa)
  • AAW Tag Team Championship (2 kertaa) – Marek Braven (1) ja Jimmy Jacobsin (1)
• Florida Championship Wrestling
  • FCW Florida Heavyweight Championship (1 kerta)
  • FCW Jack Brisco 15 Championship (1 kerta)
  • FCW Florida Tag Team Championship (1 kerta) – Richie Steamboatin kanssa
• Ring of Honor
  • ROH World Championship (1 kerta)
  • ROH World Tag Team Championship (2 kertaa) – Jimmy Jacobsin kanssa
  • ROH World Tag Team Championship Tournament voitto (2008) – Jimmy Jacobsin kanssa
• WWE
  • World Heavyweight Championship (1 kerta)
  • WWE Championship (2 kertaa)
  • WWE Universal Championship (2 kertaa)
  • NXT Championship (1 kerta)
  • WWE Intercontinental Championship (2 kertaa)
  • WWE United States Championship (2 kertaa)
  • WWE Tag Team Championship (6 kertaa) – Roman Reignsin (1), Dean Ambrosen (2), Jason Jordanin (1), Braun Strowmanin (1), ja Buddy Murphyn (1) kanssa
  • Money in the Bank voitto (2014)
  • Miesten Royal Rumble voitto (2019)

Lähteet

Aiheesta muualla

• Colby Lopez: IMDB

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF Kansalliset Yhdysvallat

WWE:n mestarit

1960-luku: Buddy Rogers (1963) Bruno Sammartino (1963–1971)

1970-luku: Ivan Koloff (1971) Pedro Morales (1971) Stan Stasiak (1973) Bruno Sammartino (1973) Billy Graham (1977) Bob Backlund (1978–1979)

1980-luku: Iron Sheik (1983–1984) Hulk Hogan (1984–1988) André the Giant (1988) Randy Savage (1988–1989) Hulk Hogan (1989–1990)

1990-luku: The Ultimate Warrior (1990–1991) Sgt. Slaughter (1991) Hulk Hogan (1991) The Undertaker (1991) Hulk Hogan (1991) Ric Flair (1992) Randy Savage (1992) Ric Flair (1992) Bret Hart (1992–1993) Yokozuna (1993) Hulk Hogan (1993) Yokozuna (1993–1994) Bret Hart (1994) Bob Backlund (1994) Diesel (1994–1995) Bret Hart (1995–1996) Shawn Michaels (1996) Sycho Sid (1996–1997) Shawn Michaels (1997) Bret Hart (1997) Sycho Sid (1997) The Undertaker (1997) Bret Hart (1997) Shawn Michaels (1997–1998) Stone Cold Steve Austin (1998) Kane (1998) Stone Cold Steve Austin (1998) The Rock (1998) Mankind (1998–1999) The Rock (1999) Mankind (1999) The Rock (1999) Stone Cold Steve Austin (1999) The Undertaker (1999) Stone Cold Steve Austin (1999) Mankind (1999) Triple H (1999) Vince McMahon (1999) Triple H (1999) Big Show (1999–2000)

2000-vuosikymmen: Triple H (2000) The Rock (2000) Triple H (2000) The Rock (2000) Kurt Angle (2000–2001) The Rock (2001) Stone Cold Steve Austin (2001) Kurt Angle (2001) Stone Cold Steve Austin (2001) Chris Jericho (2001–2002) Triple H (2002) Hollywood Hulk Hogan (2002) The Undertaker (2002) The Rock (2002) Brock Lesnar (2002) Big Show (2002) Kurt Angle (2002–2003) Brock Lesnar (2003) Kurt Angle (2003) Brock Lesnar (2003–2004) Eddie Guerrero (2004) John Layfield (2004–2005) John Cena (2005–2006) Edge (2006) John Cena (2006) Rob Van Dam (2006) Edge (2006) John Cena (2006–2007) Randy Orton (2007) Triple H (2007) Randy Orton (2007–2008) Triple H (2008) Edge (2008) Jeff Hardy (2008–2009) Edge (2009) Triple H (2009) Randy Orton (2009) Batista (2009) Randy Orton (2009) John Cena (2009) Randy Orton (2009) John Cena (2009) Sheamus (2009–2010)

2010-luku: John Cena (2010) Batista (2010) John Cena (2010) Sheamus (2010) Randy Orton (2010) The Miz (2010–2011) John Cena (2011) CM Punk (2011) Rey Mysterio (2011) John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011) John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011) CM Punk (2011–2013) The Rock (2013) John Cena (2013) Daniel Bryan (2013) Randy Orton (2013–2014) Daniel Bryan (2014) John Cena (2014) Brock Lesnar (2014–2015) Seth Rollins (2015) Roman Reigns (2015) Sheamus (2015) Roman Reigns (2015–2016) Triple H (2016) Roman Reigns (2016) Seth Rollins (2016) Dean Ambrose (2016) AJ Styles (2016–2017) John Cena (2017) Bray Wyatt (2017) Randy Orton (2017) Jinder Mahal (2017) AJ Styles (2017–2018) Daniel Bryan (2018–2019) Kofi Kingston (2019) Brock Lesnar (2019–2020)

2020-luku: Drew McIntyre (2020) Randy Orton (2020) Drew McIntyre (2020–2021) The Miz (2021) Bobby Lashley (2021) Big E (2021-2022) Brock Lesnar (2022) Bobby Lashley (2022) Brock Lesnar (2022) Roman Reigns (2022-2024) Cody Rhodes (2024-)

WWE Universal mestarit

2010-luku: Finn Bálor (2016) Kevin Owens (2016–2017) Goldberg (2017) Brock Lesnar (2017–2018) Roman Reigns (2018) Brock Lesnar (2018–2019) Seth Rollins (2019) Brock Lesnar (2019) Seth Rollins (2019) Bray Wyatt (2019–2020)

2020-luku: Goldberg (2020) Braun Strowman (2020) Bray Wyatt (2018) Roman Reigns (2020–2024) Cody Rhodes (2024-)