QV66 : Rakenne, Merkitys egyptologialle, Haudan sulkeminen yleisöltä, Lähteet Wikipedia, vapaa tietosanakirja

QV66

QV66 on egyptologien faarao Ramses II:n päävaimo Nefertarin haudasta käyttämä lyhenne (QV, Queens’ Valley, Kuningattarien laakso, jossa hauta sijaitsee). Haudan löysi vuonna 1904 Ernesto Schiaparelli, Torinon egyptologisen museon johtaja.

Rakenne

Kallioon hakattu portaikko johtaa etukammioon, joka on koristeltu maalauksin, joiden aiheet ovat peräisin Kuolleiden kirjan 17. luvusta^[1]. Astronomisin teemoin koristeltu katto edustaa taivasta. Se on maalattu tummansiniseksi ja koristeltu lukemattomilla kultaisilla viisisakaraisilla tähdillä. Etukammion itäseinään on koverrettu iso oviaukko, jota vartioivat vasemmalla Osirista ja oikealla Anubista esittävät patsaat. Aukko johtaa käytävään, joka on koristeltu maalauksin, jotka kuvaavat Nefertaria saapumassa häntä tervehtivien jumalien luo. Käytävän perältä avautuva sivukammio on koristeltu uhrimenoja kuvaavin maalauksin.

Etukammion pohjoisseinältä alas laskeutuva portaikko vie varsinaiseen hautakammioon^[1], joka on valtava, noin 90 neliömetrin laajuinen, suorakulmion muotoinen huone. Astronomisin teemoin koristeltua kattoa kannattelee neljä kauttaaltaan koristeltua pylvästä. Alun perin kuningattaren punagraniittinen sarkofagi lepäsi keskellä tätä huonetta^[1]. Muinaisegyptiläisten uskonnollisten käsitysten mukaan vainajan uudelleensyntyminen tapahtui tässä kultaiseksi halliksi kutsutussa tilassa. Huoneen vasemmalla sivustalla on kuvattu laajasti Kuolleiden kirjan 144. luvun kuvailemia tapahtumia kuten Osiriksen valtakunnan portteja, niiden vartijoita ja maagisia sanoja, jotka vainajan oli lausuttava päästäkseen vartijoiden ohi^[1]. Toisaalla huoneessa on vastaavia kuvauksia 146. luvun kuvailemista tapahtumista.

Ramseksen vaimoaan kohtaan tuntema kiintymys on ilmaistu haudan seinillä monien eri tavoin, mm. ilmeisesti Ramseksen itsensä kirjoittamin rakkausrunoin. Ainakin siis joissain tapauksissa kuninkaallisten avioliitot eivät tuolloin olleet järjestettyjä vaan perustuivat puolisojen tunnesiteille. Nefertarin alkuperää ei tunneta, mutta hänen arvellaan olleen ylimystön jäsen, sillä hänen ollessaan kuningattarena hänen veljensä Amenmose toimi Theban kaupungin johtajana.

Merkitys egyptologialle

QV66:n maalaukset ovat parhaimmin säilyneitä ja yksityiskohtaisimpia kuvauksia muinaisten egyptiläisten kuolemanjälkeistä elämää koskevista käsityksistä. Haudassa on kuvattuna Kuolleiden kirjan lukujen 17, 94, 144, 146 ja 148 kuvailemia seremonioita ja testejä, joihin vainaja joutuu kuoltuaan. Hautakammion oveen on kuvattu uudelleensyntynyt Nefertari, joka nousee itäisestä horisontista auringonkehränä ja kuolemattomaksi kohonneena voitettuaan pimeyden voimat.

Kuvailtujen seremonioiden yksityiskohdat ovat tuoneet lisätietoa monien 19. dynastian aikana palvottujen jumalien rooleista ja tehtävistä. Haudassa ovat kuvattuina ainakin seuraavat jumalat: Isis, Osiris, Anubis, Hathor, Neith, Serket, Ma'at, Wadjet, Nekhbet, Amunet, Ra ja Nephthys. Haudanryöstäjät olivat tyhjentäneet haudan arvoesineistä ilmeisesti jo vuosisatoja ennen kuin Schiaparelli löysi sen uudelleen. Myös sarkofagi oli poissa. Hautakammiosta löytyi muumion osia, jotka Schiaparelli vei mukanaan Torinoon, jossa ne ovat yhä.

Haudan sulkeminen yleisöltä

Hauta jouduttiin sulkemaan vuonna 1950 yleisön sille tuottaman vaaran vuoksi. Vierailijoiden hengityksen hautaan tuoma kosteus ja suoranainen ilkivalta alkoivat uhata hauraita maalauksia. Vuonna 1986 Egyptin muinaismuistovirasto ja Getty Center käynnistivät haudan restauraatiohankkeen, joka valmistui huhtikuussa 1992. Viranomaisten tuolloin tekemän päätöksen mukaisesti yleisön pääsyä hautaan on yhä tiukasti rajoitettu.