Oleg Konstantinovitš Antonov : Elämä, Kuvia, Lähteet, Aiheesta muualla Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Oleg Konstantinovitš Antonov

Oleg Konstantinovitš Antonov (ven. Оле́г Константи́нович Анто́нов, 7. helmikuuta 1906 Podolsk, Moskovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 4. huhtikuuta 1984 Kiova, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen lentokoneinsinööri. Hän oli yksi Neuvostoliiton purjelennon pioneereja, jonka suunnittelemia purjelentokonemalleja olivat muun muassa OKA-1, -2 ja -3 sekä Standart-1 ja -2.^[1]

Elämä

Antonov valmistui vuonna 1930 Kalinin Polyteknisesta instituutista Leningradissa. Sen jälkeen hän oli suunnittelupäällikkönä Osavaitšimissa (Moskovassa). Vuosina 1933–1938 Antonov toimi suunnittelijana Tušinossa sijaitsevassa purjelentokonetehtaassa. Hän osallistui yli 30 purjelentokoneen suunnitteluun. Vuosina 1938–1940 Antonov työskenteli Jakovlev OKB -suunnittelutoimistossa ja 1940–1941 Krasni Lettšik -lentokonetehtaalla, jossa hän suunnitteli kevyen kuljetuslentokoneen. Antonov johti lentokoneen valmistuksen aloittamista Kaunasin lentokonetehtaalla. Hän johti kuljetusliitokoneen A-7 valmistusta.^[1]

Vuosina 1943–1946 Antonov toimi Jakovlev OKB:n varajohtajana ja 1945 alkaen sen Novosibirskin tehtaanjohtajana. Hän liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1945. Vuonna 1946 Antonovista tuli lentokoneiden suunnittelutoimiston johtaja.^[1]

Vuonna 1952 toimisto siirrettiin Kiovaan, Ukrainan SNT:aan. Vuosina 1967–1984 Antonov toimi sen johtajana ja pääsuunnittelijana. Hänen johdollaan suunniteltiin muun muassa seuraavat lentokoneet: An-8, An-12, An-22, An-26, An-32, An-72, An-124, Antonov An-2, An-14, An-28 ja An-10, Antonov An-24, kokometallinen purjekone An-11, An-13, An-15 ja liitokone Slavutitš.^[1]

Antonov sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon 1952, Leninin kunniamerkin 1962 sekä sosialistisen työn sankarin -mitalin 1966. Tohtorin ja akateemikon arvon hän sai Ukrainan neuvostotasavallan tiedeakatemiassa vuonna 1968.^[1]