Maija Lavonen
| Maija Lavonen | |
|---|---|
 2018 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Maija Sisko Lavonen |
| Syntynyt | 29. lokakuuta 1931 Ii |
| Kuollut | 9. joulukuuta 2023 (92 vuotta) Helsinki |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Maija Sisko Lavonen (o.s. Luukela; 29. lokakuuta 1931 Ii – 9. joulukuuta 2023 Helsinki[1]) oli suomalainen tekstiilitaiteilija.
Elämä ja ura
Lavonen opiskeli vuosina 1953–1956 Taideteollisessa oppilaitoksessa ja vuosina 1956–1957 Vapaassa taidekoulussa. Hän aloitti työskentelyn tekstiilisuunnittelijana valmisvaateteollisuudessa 1956 mutta siirtyi freelance-suunnittelijaksi vuonna 1961 ja vapaaksi taiteilijaksi vuonna 1970. Hänen ensimmäinen näyttelynsä oli vuonna 1968.
Tekstiilitaiteilijana Lavonen tuli tunnetuksi ryijytaiteen uudistajana. Hän etsi uusia tapoja käyttää tekstiilimateriaaleja ja teki monia kokeiluja. Hänen töissään seinätekstiilit muuttuivat tilateoksiksi. Lavonen kunnioitti silti suomalaisen tekstiilitaiteen perinnettä ja valmisti teoksensa yleensä luonnonmateriaaleista kangaspuissa kutomalla. Perinteisten materiaalien kuten villan ja pellavan ohella Lavonen pyrki kuitenkin kokeilemaan myös akryyliä,[2] metalliverkkoa tai teollisesti valmistettua kangasta. 2000-luvun alussa Lavonen alkoi käyttää materiaalinaan valokuitua. Hän värjäsi kuidun hohtamaa valoa kuitujen projektoreihin liitetyillä maalauksilla, joiden liike sai valon värin muuttumaan hiljalleen.[3]
Yhdistämällä töissään erityyppisiä materiaaleja ja vastakohtaisuuksia Lavonen loi omintakeisen tunnelman ja raikkauden. Hänen töitään on sijoitettu moniin julkisiin tiloihin, esimerkiksi Eduskuntataloon, ministeriöihin, Suomen Pankin pääkonttoriin, suurlähetystöihin ja kirkkoihin.
Lavonen koki työssään erityisen haasteelliseksi tekstiilin sovittamisen tilan arkkitehtuuriin, sen mittasuhteisiin, materiaaleihin ja valaistukseen. Lavonen toimi paitsi taiteilijana myös opettajana muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1985–1994. Hänet valittiin vuonna 1996 Vuoden tekstiilitaiteilijaksi[4] ja Ornamon kunniajäseneksi.
Perhe
Maija Lavosen puoliso oli kuvataiteilija Ahti Lavonen. Parin kaksi lasta ovat kuvataiteilija Kuutti Lavonen ja dramaturgi Sussa Lavonen.
Palkintoja ja tunnustuksia
- Valtion taideteollisuuspalkinto 1981
- Engel-palkinto 1992
- Pro Finlandia -palkinto 1992
- Kordelinin tunnustuspalkinto 1997
Lähteet
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Priha, Päikki: ”Lavonen, Maija (1931–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 789–790. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
- Lavonen, Maija hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Maija Lavonen (arkistoitu linkki)
- Helsingin Energian sidosryhmälehti 1/2007
Viitteet
- ↑ Tekstiilitaiteilija Maija Lavonen on kuollut. Helsingin Sanomat 9.12.2023.
- ↑ Nyman, Hannele & Poutasuo, Tuula: Muovikirja: Arkitavaraa ja designesineitä, s. 138. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3.
- ↑ Uimonen, Anu: Tekstiilitaiteilija luo valoa. Helsingin Sanomat, 14.12.2006. Sanoma Osakeyhtiö. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Seppälä, Arto: Lanka läpi vuosisatojen, s. 285. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2005. ISBN 952-91-9119-7.
| ||||||||||||||
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maija Lavonen.
