Kristinusko Brasiliassa

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko maittain
Afrikka Algeria Angola Benin Botswana Burkina Faso Burundi Djibouti Egypti Eritrea Etelä-Afrikka Etelä-Sudan Etiopia Gabon Gambia Ghana Guinea Guinea-Bissau Kamerun Kap Verde Kenia Keski-Afrikan tasavalta Komorit Kongon demokraattinen tasavalta Kongon tasavalta Lesotho Liberia Libya Madagaskar Malawi Mali Marokko Mauritania Mauritius Mosambik Namibia Niger Nigeria Norsunluurannikko Päiväntasaajan Guinea Ruanda Sambia São Tomé ja Principe Senegal Seychellit Sierra Leone Somalia Sudan Swazimaa Tansania Togo Tšad Tunisia Uganda Zimbabwe
Aasia Afganistan Azerbaidžan Bangladesh Bhutan Brunei Etelä-Korea Filippiinit Indonesia Intia Itä-Timor Japani Kambodža Kazakstan Kiina Hongkong Kirgisia Laos Malediivit Malesia Mongolia Myanmar Nepal Pakistan Pohjois-Korea Singapore Sri Lanka Tadžikistan Taiwan Thaimaa Turkmenistan Uzbekistan Vietnam
Etelä-Amerikka Argentiina Bolivia Brasilia Chile Ecuador Guyana Kolumbia Paraguay Peru Suriname Uruguay Venezuela
Eurooppa Alankomaat Albania Andorra Armenia Belgia Bosnia ja Hertsegovina Bulgaria Espanja Georgia Irlanti Italia Itävalta Kreikka Kroatia Latvia Liechtenstein Liettua Luxemburg Malta Moldova Monaco Montenegro Pohjois-Makedonia Pohjoismaat Islanti Norja Ruotsi Suomi Tanska Portugali Puola Ranska Romania Saksa San Marino Serbia Slovakia Slovenia Sveitsi Tšekki Ukraina Unkari Valko-Venäjä Vatikaani Venäjä Viro Yhdistynyt kuningaskunta
Lähi-Itä Arabiemiirikunnat Bahrain Irak Iran Israel Jemen Jordania Kuwait Kypros Libanon Oman Qatar Saudi-Arabia Syyria Turkki
Pohjois-Amerikka Antigua ja Barbuda Bahama Barbados Belize Costa Rica Dominica Dominikaaninen tasavalta El Salvador Grenada Guatemala Haiti Jamaika Kanada Kuuba Meksiko Nicaragua Panama Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Trinidad ja Tobago Yhdysvallat
Oseania Australia Fidži Kiribati Marshallinsaaret Mikronesia Nauru Palau Papua Uusi-Guinea Salomonsaaret Samoa Tonga Tuvalu Uusi-Seelanti Vanuatu Itsehallintoalueet Amerikan Samoa Cookinsaaret Niue Ranskan Polynesia Uusi-Kaledonia
n k m

Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Brasiliassa. Brasilian suurin kirkkokunta on roomalaiskatolinen kirkko, johon kuuluu 64,6 prosenttia väestöstä. Toinen merkittävä kirkkokunta on protestanttiset kirkot joihin kuuluu 22,2 prosenttia väestöstä. Suurimpia protestanttisia kirkkokuntia ovat adventistit (6,5 %), helluntailainen Assemblies of God (2,0 %), Kristillinen seurakunta Brasiliassa (1,2 %) sekä Universal-kirkko (1,0 %). Muihin kristillisiin kirkkoihin kuuluu 0,7 prosenttia väestöstä.^[1]

Tunnustuskunnat

Katolisella kirkolla on maassa enemmistöasema ja sen sisällä toimii vahva karismaattinen liike. Evankeliset ja helluntailaiset seurakunnat ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä dramaattisesti Brasiliassa. Arviolta noin 15 prosenttia kristityistä on helluntailaisia.^[2]

Historia

Brasilia on maailman viidenneksi suurin maa ja Etelä-Amerikan suurin maa. Vuosina 1549–1822 se oli Portugalin siirtomaa. Nykyisen Brasilian kehitys jakautuu kolmeen jaksoon. Pedro I:n aikana (1822–1831) kuningas vaati itselleen myös kirkon ylintä johtoa. Seuraavalla hallituskaudella vaikutusvaltaisin henkilö oli Diego Antonio Feijó, joka oli Rooman vastainen, gallikaaninen pappi. Kolmannessa vaiheessa keisari Pedro II suosi Voltairen näkemyksiä ja kansallisia pyrkimyksiä. Pedro II seurasi epäluuloisena kirkon vaikutusta laajoihin kansankerroksiin. Keisarin meilestä kirkon toiminta oli vain yksi valtion hallinnon osa. Sääntökuntien oli lopetettava toimintansa. Brasilian porvarillinen vähemmistö toteutti positivistista ja antiklerikaalista politiikkaa.^[3]

Brasilian piispat ottivat osaa Vatikaanin I kirkolliskokoukseen, jossa he ensi kertaa saivat käsityksen koko katolisesta kirkolle. Näille piispoille ja heidän välityksellään koko Brasilian kirkolle tämä merkitsi vahvistumista itsenäisenä, valtiosta riippumattomana organisaationa.^[3]

Nykyinen Brasilian liittotasavalta perustettiin vuonna 1889 ja maa oli armeijan hallinnoiman vuoteen 1986 saakka.^[2]

Lähteet

• Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.

Viitteet