Käsiala

Tämä artikkeli käsittelee käsialaa kirjoittamisessa. "Käsialasta" sähköttäjän antotekniikassa katso sähkötys.
Kirjoittamista

Käsiala tarkoittaa ihmisen persoonallista tapaa ja tyyliä kirjoittaa käsin. Käsiala heijastaa jossain määrin kirjoittajan mieltymyksiä ja persoonallisuutta[1].

Käsin kirjoittamisen opettaminen on keskeinen osa perusopetusta. Aiemmin sitä kutsuttiin kaunokirjoitukseksi, joka ainakin Suomessa oli oma oppiaineensa[2]. Opetuksen perustana ovat tyyppikirjaimet, joiden kirjoittamista harjoittelemalla oppilaalle vähitellen kehittyy oma käsiala[3]. Tyyppikirjaimistoa on uudistettu vuosikymmenten kuluessa useaan kertaan. Nykyään Suomessa painotetaan peruskoulun opetussuunnitelmassa käsin kirjoittamisen vaiheittaista oppimista[1].

Grafologia eli käsialantutkimus pyrkii selvittämään henkilön luonteenpiirteitä tämän käsialasta.

Lähteet

  1. ↑ a b http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kirjainuudistus/info_artikkeli1b.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Käsin kirjoittaminen uudistuu s.6 oph.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.4.2011.
  3. ↑ http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kirjainuudistus/miksi_taas_uudet_kirjaimet.html (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Käsiala Wikimedia Commonsissa
  • Toivo Salervo : Minkälaista on hyvä käsiala? Hyvä käsiala on selvää, sujuvaa, tasaista ja yksilöllistä, Suomen Kuvalehti, 21.10.1933, nro 43, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kirjallisuutta

  • Cruz, Carlos da & Krokfors, Leena: Käsialatreeni. Tammen treenikirjasto. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-26-5782-7.
  • Impiö, Pauliina: Kaunis käsiala. Tammen treenikirjasto. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5285-7.
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.