Hietaunikko
| Hietaunikko | |
|---|---|
 Hietaunikko kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885). | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Unikkokasvit Papaveraceae |
| Suku: | Unikot Papaver |
| Laji: | argemone |
| Kaksiosainen nimi | |
| Papaver argemone | |
| Synonyymit | |
| |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Hietaunikko (Papaver argemone) on unikoiden sukuun kuuluva, lähinnä Euroopassa tavattava kukkakasvilaji. Suomessa hietaunikko on harvinainen satunnaistulokas.
Ulkonäkö ja koko
Yksivuotinen hietaunikko kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Varsi on ainakin yläosastaan myötäkarvainen. Lehdet ovat pariosaisia ja alimpienkin lehtien liuskat ovat kapeita ja suippoja. Varren kärjessä oleva yksittäinen punainen kukka on noin 4–5 cm leveä. Kukan keskellä on musta piste. Kukan verhiö on kaksilehtinen, mutta verholehdet varisevat varhain. Terälehtiä on neljä kappaletta. Heteitä on paljon. Emiö on monilehtinen ja yhdislehtinen. Hietaunikko kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät pitkässä, nuijamaisessa kodassa, joka on matalauurteinen ja karkeasukasinen. Kodan päällä on tähtimäinen, monisäteinen luottilevy, jonka alle avautuvista rei'istä siemenet varisevat.[1][2]
Muista unikkolajeista hietaunikko muistuttaa lähinnä silkkiunikkoa (P. rhoeas) ja ruisunikkoa (P. dubium).[2]
Levinneisyys
Hietaunikon levinneisyysalue rajoittuu pääasiassa Eurooppaan, jossa sitä tavataan Espanjasta Länsi-Ukrainaan, Puolaan ja Baltiaan saakka. Laji puuttuu Fennoskandian pohjoisosista ja Islannista. Euroopan ulkopuolella lajia kasvaa paikoitellen Pohjois-Afrikassa, Turkissa, Lähi-idässä, Irakissa ja Iranissa. Ihmisen mukana hietaunikko on levinnyt Yhdysvaltoihin.[2] Suomessa hietaunikkoa on tavattu satunnaistulokkaana lähinnä Suomenlahden ja Pohjanlahden satamakaupungeissa sekä muutamassa paikassa sisämaassa.[3] Ainoastaan Ahvenanmaalla laji saattaa kasvaa vakinaisena viljapelloissa, mutta on sielläkin hyvin harvinainen laji.[1][4]
Elinympäristö
Hietaunikko kasvaa viljapelloissa, tienvarsilla ja joutomailla. Suomessa sitä tavataan lähinnä satamissa, varsinkin painolastipaikoilla.[1][2]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.
Viitteet
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 92.
- ↑ a b c d Den virtuella floran: Spikvallmo (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 1.2.2012.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Hietaunikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 1.2.2012.
- ↑ Ålands flora 2008, s. 110.
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2016: Hietaunikon (Papaver argemone) levinneisyys Suomessa
- Hietaunikko (Papaver argemone)
- ITIS: Papaver argemone (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Papaver argemone (englanniksi)
|
