Etureunasolakko
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/2b/Wing.slat.600pix.jpg/250px-Wing.slat.600pix.jpg)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/15/Slat_of_Bf_109_G-6_2012-01-28.jpg/250px-Slat_of_Bf_109_G-6_2012-01-28.jpg)
Etureunasolakko on lentokoneen siiven johto- eli etureunassa oleva laite, joka lisää siiven pinta-alaa ja siten myös nostovoimaa pienemmillä nopeuksilla. Kun koneiden massojen suureneminen aiheutti lähtö- ja laskunopeuksien suurenemisen, kehitettiin laskusiivekkeet ja etureunasolakot, jotta kyseiset nopeudet saatiin pysymään alhaisina koneen lentonopeuden kärsimättä.
Etureunasolakoiden tyyppejä ovat taitesiiveke, solasiiveke ja Krüger-laippa.
Etureunasolakot liittyvät oleellisesti koneen sakkausominaisuuksiin. Solakoiden ulosottaminen lisää nostovoimaa, lisää hieman vastusta, suurentaa sakkauskohtauskulmaa ja pienentää sakkausnopeutta.
Toisen maailmansodan aikaisessa saksalaisessa Messerschmitt Bf 109 -hävittäjässä oli automaattisesti aukevat etureunasolakot. Jyrkässä kaarrossa ym. liikkeissä siiven etureunan alipaine sai solakot aukeamaan.
Katso myös
- Aerodynamiikka