Emil Vesterinen

Emil Vesterinen (1. elokuuta 1886 Pielavesi[1] – 21. marraskuuta 1968 Helsinki[2]) oli suomalainen ylimetsänhoitajan arvonimen saanut metsänhoitaja ja Viron konsuli.

Henkilöhistoria

Emil Vesterisen vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Matti Vesterinen ja Maria Loviisa Karttunen ja puoliso vuodesta 1912 opettaja Madlena (Leeni) Ploompuu. Vesterinen tuli ylioppilaaksi Iisalmen yhteiskoulusta 1909, kävi Härnösandissa teknillisen metsä- ja sahakoulun 1912 ja valmistui metsänhoitajaksi 1913. Hän oli Tapion konsulentti ja toimitussihteeri 1913–1918, Helsingin maanviljelyslyseon opettaja 1918–1920, SOK:n metsänhoitaja 1919–1920, Viron konsuli Helsingissä 1920–1927 ja Metsätaloudellisen valistustoimiston, myöhemmin Metsätiedotustoimisto, johtaja 1927–1959. Ylimetsänhoitajan arvonimen hän sai 1946.[1][2][3]

Julkaisuja

  • Koduste tarbepuude kokkuhoidmine, 1917
  • Halkojen hinnan jakautuminen metsänomistajain, hakkaajain, kuljetuskustannusten ja välittäjäin kesken vuoden 1917 alussa, 1917
  • Kantojen nostamisesta, 1918
  • Kuivan pihkan kokoominen: muutamia käytännöllisiä ohjeita, 1918
  • Tervateollisuus, 1918, Benjamin Helander, Emil Vesterinen
  • Mihin kelpaa havupuidemme pihka?, 1918
  • Pihkan juoksuttaminen männystä ja kuusesta, 1918
  • Polttopuut ja polttopuiden kauppa, 1920
  • Katsaus Eestin maataloudellisiin oloihin : Pohjois-Eestin maanviljelysseura, 1921
  • Eesti, 1922
  • Carl Robert Jakobson: Eestin kansallisen heräämisajan merkkimiehiä, 1926
  • Syskyjärven hovi: palanen rajakarjalaisen sydänmaaseudun historiaa, 1927
  • Koululaisten ja partiolaisten metsäkirja, 1927
  • Warkauden tehdas 1909–1929: palanen Keski-Savon teollisuuden historiaa, 1929
  • En hälsning från Mänttä berg, 1931
  • Sotilasnuoriso ja metsänviljely: kylvö- ja istutusohjeita sotilaille, 1933
  • Keravan puuteollisuus osakeyhtiö 1909–1934, 1934
  • Sotilaiden osanotto metsänviljelystyöhön, 1934
  • Suomen metsänhoitoyhdistyksen metsätaloudellinen valistustoimisto 1927–1937, 1938
  • Metsäretkeilystä, 1942
  • Pihkan keräyksen järjestely 25 vuotta sitten ja nyt, 1944
  • Kuudes pohjoismainen metsäkongressi: vaikutelmia kongressimatkalta, 1947
  • Metsätietoa nuorisolle, 1951
  • Muuan peruskirja, 1952
  • Helsingin metsänhoitajayhdistys r.y. = Helsingfors forstmästareförening r.f.: 25-vuotiskertomus 1927–1952, 1952
  • Metsämainostuksen rakenteesta, 1954
  • Evon metsäopiston perustamisvaiheita, 1962

Lähteet

  1. a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 963 (Viitattu 1.6.2019)
  2. a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 24.11.1968, s. 11.
  3. I. Havu, L. Arvi P. Poijärvi, K. J. Immonen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1960, s. 1019–1020. Helsinki: Otava, 1960.

Aiheesta muualla

  • 80 vuotta. Metsätaloudellisen ajattelun edistäminen elämäntehtävänä. Helsingin Sanomat, 1.8.1966, s. 6.
  • Konsuli Emil Vesterinen : Helsingin kaupungin puistot ja ympäristön metsät, Helsingin Sanomat, 21.10.1928, nro 287, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot


Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • VIAF
Kansalliset
  • Puola