Eero Ilván

Eero Julius Ilván (10. elokuuta 1894 Salo – 24. huhtikuuta 1918 Tampere)^[1] oli suomalainen jääkärivaravahtimestari. Hänen vanhempansa olivat kelloseppämestari Ernst Mikael Ilván ja Hilma Augusta Mattsson.^[2][3]

Ilván kävi kansakoulun ja Billnäsin puutarhakoulun vuosina 1911–1912.^[2][3]

Ilván toimi konttoristina, kun liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 25. elokuuta 1915, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan ratsuosastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.^[2][3]

Katso myös: Suomen sisällissota

Ilván saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavahtimestariksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Uudenmaan rakuunarykmentin 3. eskadroonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Länkipohjassa, Kuhmalahdella, Eräjärvellä, Orivedellä ja Vesilahdella, missä haavoittui 23. huhtikuuta 1918 saatuaan kiväärin luodin rintaansa ja kuoli haavoihinsa seuraavana päivänä. Hänet haudattiin Turun valkoisten sankarihautaan. Kuollessaan hän oli naimaton ja kirjoilla Turussa.^[2][3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 11. tammikuuta 1916 Varavahtimestari 11. helmikuuta 1918		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaudenmitali 2. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen: Suomen jääkärit osa I, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
• Suomen sotasurmat 1914–1922 © 2001– Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland.