Brookhaven National Laboratory

Brookhaven National Laboratory (BNL) on vuonna 1947 perustettu moniohjelmallinen valtiollinen laboratorio Long Islandilla, New Yorkissa. Sitä johtaa Brookhaven Science Associates.^[1] Henkilökuntaa BNL:llä on noin 3000 ja laitoksen päärahoittajana toimii Yhdysvaltain energiaministeriö.

Laitoksen tutkimusaloja ovat nanoteknologia, biotieteet, korkeaenergia-/ydinfysiikka, avaruussäteily, riippuvaisuustutkimus ja kotimaan (USA) turvallisuusratkaisut.^[2]

BNL:n suurimpiin projekteihin kuuluvat mm. raskasionitörmäytin Relativistic Heavy Ion Collider, nanomateriaaleja tutkiva Center for Functional Nanomaterials ja hiukkaskiihdytin National Synchrotron Light Source.

Alkutaipale

BNL sai alkunsa, kun vuonna 1946 yhdeksän eri yliopiston edustajat muodostivat voittoa tavoittelemattoman yhtiön perustaakseen ydinfysiikan laitoksen. Vuonna 1947 BNL:n nykyinen alue siirrettiin laitoksen perustamista valvoneelle energiaministeriön edeltäjälle Atomic Energy Commissionille, joka myös antoi laitokselle alkupääoman.^[3] BNL perustettiin edistämään perustutkimusta fysiikassa, kemiassa, biologiassa sekä atomitieteissä.

Nobel-palkinnot

BNL:ssä tuotetusta tutkimuksesta on tullut seitsemän Nobel-palkintoa:^[4]

Chen Ning Yang ja Tsung-Dao Lee, Nobelin fysiikanpalkinto, pariteettin tutkiminen (1957)
Samuel Chao Chung Ting, Nobelin fysiikanpalkinto, ψ-hiukkasen löytö (1976)
James Watson Cronin ja Val Logsdon Fitch, Nobelin fysiikanpalkinto, mesonien tutkiminen (1980)
Leon Lederman, Melvin Schwartz ja Jack Steinberger, Nobelin fysiikanpalkinto, neutriinojen tutkiminen (1988)
Raymond Davis, Nobelin fysiikanpalkinto, kosmisten neutriinoiden tutkiminen (2002)
Roderick MacKinnon, Nobelin kemianpalkinto, kaliumionikanavien tutkiminen (2003)
Venkatraman Ramakrishnan ja Thomas A. Steitz, Nobelin kemianpalkinto, ribosomit (2009)