Alfonso García Robles

Alfonso García Robles
Alfonso García Robles 1981.
Meksikon ulkoasiainministeri
29. joulukuuta 1975 – 30. marraskuuta 1976[1]
Edeltäjä	Emilio Óscar Rabasa
Seuraaja	Santiago Roel
Henkilötiedot
Syntynyt	20. maaliskuuta 1911 Zamora, Michoacán, Meksiko
Kuollut	2. syyskuuta 1991 (80 vuotta) México, Meksiko
Ammatti	diplomaatti
Puoliso	Juanita Sislo
Tiedot
Kunnianosoitukset	Nobelin rauhanpalkinto (1982)
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Alfonso García Robles (20. maaliskuuta 1911 Zamora, Michoacán, Meksiko – 2. syyskuuta 1991 México, Meksiko) oli meksikolainen poliitikko ja diplomaatti, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1982 yhdessä ruotsalaisen Alva Myrdalin kanssa. García Robles toimi urallaan useissa tehtävissä sekä YK:ssa että Meksikon ulkoasiainministeriössä. Hän ajoi uransa aikana voimakkaasti maailmanlaajuista aseidenriisuntaa ja oli erityisesti vaikuttamassa latinalaisesta Amerikasta ydinaseettoman vyöhykkeen muodostaneen Tlatelolcon sopimuksen syntymiseen.

Nuoruus ja uran alku

García Robles syntyi 1911 Zamorassa. Hän halusi nuorena papiksi mutta päätyi lopulta opiskelemaan lakia Meksikon kansalliseen autonomiseen yliopistoon. García Robles jatkoi opintojaan Pariisin yliopistossa, josta valmistui 1936 tohtoriksi. Tämän jälkeen hän opiskeli myös Haagin kansainvälisen oikeuden akatemiassa. Opintojensa jälkeen García Robles työskenteli Meksikon Ruotsin-suurlähetystössä ja palasi 1941 kotimaahansa, jossa siirtyi ulkoasiainministeriön palvelukseen.^[2][3]

García Robles kuului 1945 Meksikon valtuuskuntaan San Franciscon konferenssissa, jossa perustettiin Yhdistyneet kansakunnat. Hän jatkoi tämän jälkeen uraansa YK:n sihteeristössä. García Robles työskenteli YK:ssa 11 vuotta. Johtaessaan YK-operaatiota Lähi-idässä hän tutustui perulaiseen Juanita Sisloon, jonka kanssa meni naimisiin ja sai kaksi lasta.^[2]

Aseidenriisunnan puolestapuhuja

Meksikon ulkoasiainministeriöön García Robles palasi 1957, jolloin hänestä tuli ministeriön Euroopan-asioiden johtaja. Hän osallistui myös Meksikon edustajana YK:n merioikeuskonferensseihin. García Robles nimettiin 1962 Meksikon Brasilian-suurlähettilaaksi. Hän oli suurlähettiläänä kahden vuoden ajan ja aloitti 1964 ulkoasiainministeriön alivaltiosihteerinä.^[2]

Lokakuussa 1962 tapahtunut Kuuban ohjuskriisi herätti monien latinalaisen Amerikan maiden huolen. Ne pelkäsivät, että ydinaseita saatettaisiin käyttää samalla pallonpuoliskolla. Brasilian, Ecuadorin ja Bolivian presidentit olivat ensimmäisiä, jotka ehdottivat ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista. Ajatus vyöhykkeestä alkoi todella edetä vasta, kun García Robles alkoi ajaa ideaa eteenpäin. Hän oli onnistunut vuoteen 1963 mennessä saamaan sille tukea useista latinalaisen Amerikan maista ja YK:n yleiskokouksen hyväksynnän. García Roblesin aloitteesta vuonna 1964 Méxicossa järjestettiin konferenssi, joka asetti latinalaisen Amerikan ydinaseiden kieltoa valmistelevan komission. García Robles johti itse konferenssia ja oli tämän jälkeen merkittävästi vaikuttamassa sopimusluonnoksen suunnitteluun. Méxicossa allekirjoitettiin 1967 Tlatelolcon sopimus, joka määritteli latinalaisen Amerikan ”ikuisesti vapaaksi ydinaseista”.^[2] Seuraavana vuonna García Robles oli hahmottelemassa ydinsulkusopimusta.^[4]

García Robles toimi 1971–1975 YK:ssa Meksikon pysyvänä edustajana ja jatkoi tehtävässä aseidenriisunnan edustajana. Meksikon ulkoministerinä García Robles oli 1975–1976, ja sen jälkeen hän siirtyi YK:n aseidenriisuntakomissioon Geneveen. Hän oli valmistelemassa vuonna 1978 pidettyä YK:n ensimmäistä aseidenriisunnan erityisistuntoa.^[2] García Robles jakoi 1982 työstään aseidenriisunnassa Nobelin rauhanpalkinnon.^[5] Palkintopuheessaan García Robles kannusti Norjan Nobel-komiteaa painottamaan erityisesti ansioita aseidenriisunnassa, sillä hän näki kilpavarustelun olevan ihmiskunnan suurin uhka. García Robles tunnusti kuitenkin myös ihmisoikeusaktivistien työn ja toivoi, että jostain löytyisi uusi Maecenas, jonka lahjoituksen avulla Nobel-komitea voisi jakaa kahta rauhanpalkintoa, joista toinen olisi työstä ihmisoikeuksien puolesta.^[2]

Nobel-palkinnon jälkeen García Robles ja Alva Myrdal toimivat yhdessä Contador-ryhmän perustamisessa. Sen tarkoituksena oli tuoda rauhaa jatkuvista yhteenotoista kärsiviin Keski-Amerikan maihin. Ryhmän perustamista oli ehdottanut kirjallisuuden nobelisti, kolumbialainen Gabriel García Márquez. Kolumbian, Meksikon, Venezuelan ja Panaman ulkoministerit hyväksyivät 1983 suunnitelmat yhteistyöstä Keski-Amerikassa.^[6] García Robles jatkoi myös YK:n aseidenriisuntakomissiossa ja oli jälleen merkittävänä vaikuttajana vuoden 1982 YK:n toisessa aseidenriisunnan erityisistunnossa. Tämän jälkeen hän edisti erityisesti ydinaseiden testikieltoa. García Robles jatkoi työtään komissiossa eläköitymiseensä saakka.^[2] Hän kirjoitti uransa aikana 18 kansainvälistä politiikkaa käsittelevää kirjaa.^[5]

García Robles kuoli Méxicossa syyskuussa 1991 munuaisten vajaatoimintaan.^[5]

Merkitys

García Robles sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1982. Nobel-komitea mainitsi perusteluissaan, että García Roblesilla oli merkittävä osuus Latinalaisen Amerikan ydinaseettoman vyöhykkeen perustamisessa ja hän edisti aseistariisunnassa yleensäkin. Komitean johtaja Egil Aarvik sanoi puheessaan, että aseidenriisuntaa voi tehdä sekä mielipiteisiin vaikuttamalla että käytännön ratkaisuja kehittämällä ja García Robles vaikutti kummallakin tasolla.^[2] Häntä onkin kutsuttu ”Tlatelolcon sopimuksen isäksi”.^[6]

Lähteet

• Abrams, Irwin: The Nobel Peace Prize and the Laureates, s. 254–256. Nantucket: Science History Publications, 2001. ISBN 0-88135-388-4. Google-kirjat (viitattu 26.8.2012). (englanniksi)

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alfonso García Robles Wikimedia Commonsissa

• Nobel-komitean tietoja vuoden 1982 palkituista (englanniksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi Japani Alankomaat Puola Tieteilijät CiNii Muut IdRef