Alaivuoret

Alaivuoret (kirg. Алай кырка тоосу, Alai kyrka toosu,^[1] tadžikiksi қаторкӯҳи Олой, qatorkūhi Oloi, ven. Ала́йский хребе́т, Alaiski hrebet) on Pamir–Alaivuoristoon kuuluva vuorijono Kirgisiassa ja Tadžikistanissa^[2].

Alaivuoret rajoittuvat pohjoisessa Ferganan laaksoon, idässä Kök-Suu- ja Alai-Kuuvuoriin, etelässä Alain laaksoon ja lännessä Turkestanvuoriin. Vuorijonon pituus on yli 480 kilometriä. Keskikorkeus on 3 500–4 000 ja korkein huippu 5 880^[1] tai 5 539 metriä^[2]. Länsiosa on itäosaa korkeampi^[1].

Vuoret koostuvat etupäässä hiekkakivestä, konglomeraatista, kalkkikivestä, porfyriitista ja tuffista. Hyötykaivannaisiin kuuluvat elohopea, antimoni, kulta, rautamalmi, bauksiitti, kalium, volframi, vismutti, monimetalli, arseeni ja kivihiili.^[1]

Loivilla pohjoisrinteillä on laaksoja ja kukkuloita, kun taas etelärinteet ovat jyrkät ja karut. Vuotuinen sademäärä on 400–500 millimetriä. Etelärinteillä on kuivaa aroa (2 900–3 600 metriä), puoliaavikko- ja arokasvillisuutta (3 600–4 600 metriä), subalpiinisia ja alppiniittyjä (4 600-4 800 metriä) ja ylempänä ikilunta ja jäätiköitä. Pohjoisrinteillä 1 500–3 000 metrin korkeudessa on metsäaroa, ylempänä niittyjä ja 3 900 metrin yläpuolella ikilunta ja jäätiköitä.^[1]

Alaivuoret ja niihin liittyvät Turkestan-, Zarafšon- ja Hisorvuoret muodostavat Hisor–Alaivuoriston,^[3] joka on yksi Pamir–Alain osista^[4].